Terve oon taas hiphej. Olin mahatauissa. Oikein pikasessa. Oon opiskelijajäsenenä meiän koulun "Jatkuvan parantamisisen ryhmässä". Ehkä siitä syystä ossaan myös parannuttaa ihteni noppeesti. Nukuin vaan ihan sikana. Sitte olin pari tuntia valveilla ja sitte taas nukuin. Ja vielä sama uuestaan. Yhtään ei haluttanu syyä mittään, tännään on ollu sitte näläkä senki eestä. 

Tännään oli mun ja Ellun osalta vikat nokkahuilu-opinnäytetyön nauhotukset. Noppeesti meni purkkiin, ihan ku ois ollu paljonki kokemusta studiotyöskentelystä takana. Mä kyllä omasta mielestäni hiastin, mutta en niin radikaalisti muitten mielestä, et se ois haitannu. Amandalla on vielä yhen nätin veisun verran laulettavvaa loman jälkeen.

Aion olla tulevana viikonloppuna tehokas, tässä joitaki asioita;

  • Raivaan oman huoneeni kaaoksen ja siivoon myös vessan (joka on niin likanen, että ällöttää), vaikkei tosiaankaa oo mun vuoro sitä siivota.
  • Eevan kans lueskellaan Harry Potteria.
  • Nukun pitkään ja hartaasti.
  • Teen Hyvä trion fanipaitoja.
  • Käyn teatterissa kahtomassa "Jääkarhut" -näytelmää kavereitten kans.
  • Vietän teeiltaa teatterin jälkeen.
  • Ulkoilen.
  • Soitan ainaki kantele ja klaraläksyjä.
  • Etin uuen laululäksyn arkistonauhoilta.
  • Luen venäjän sanoja.
  • Ja jos vielä jotaki ehtii niin käyn uimassa ja leivon jotaki hyvvää.

On niin ihanaa pitkästä aikaa olla viikonloppu Kokkolassa! Meinasin mennä Kiuruveelle kotio, mutta sitte tajusin, että hiihtolomahan on jo sitä seuraavalla viikolla, ja sitte oon siellä kuiteski pitkät pätkät, joten ollaan nyt sitte täällä Kokossa.  

Alkulomasta tosin poikkeen Tampesterissa soittotunnilla, Irkkuworksopissa ja vieraisilla hyvien ystävien Annin, Tonin ja Ninnyn luona. Siellä taian saaha suuren kunnian pittää kanteletunninki Annille.

Sieltä sitte kiireesti sunnuntaina Kisikselle (varmaankin Kokkolassa pysähtyen ja soitinkuormaa kasvattaen), jossa meillä kotona on keskustan kylätoimikunnan kokkous. Eikä siskot Anna ja Eeva ennätä sillon vielä kottiin, joten mä saan sitte ainoona paikalla olevana lapsena kertoilla varmasti moneen kertaan kaikki pienimmätki yksityiskohat opiskelustani, elämästäni, tulevaisuuestani, siitä että mulla ei oo poikakaveria, siitä että miks mulla ei oo poikakaveria, siitä että mua ei hirveesti ees vielä haittaa vaikka mulla ei oo poikakaveria, siitä että onko Annalla tai Eevalla poikakavereita ja siitä, että oonko ihan varma, että Annalla tai Eevalla ei oo poikakavereita.

Mutta on ne tätit myös tosi kivoja ja niitten kans juttelussa on aina se hyvä puoli, että saa päivitettyä oman Kiuruveen juorutietokantasa. Alan nimittäin olla jo vähän pihalla. Sen takia puhelin vaan täeistä, ku tuolla meilläpäin seät ei ylleensä juttele tämmösistä asioista vaikka niitä oikeesti kiinnostaaki kaikki juorut ja ne myös tietää kaikki juorut, mutta ne vaan ei kehtaa paljastaa sitä! Eikä ne ylleensäkkään puhu niin paljo, ku naisimmeiset. 

Mä oon miettiny, että varmaan noi juorut auttaa pysymään vanhanaki henkisesti terveenä ja siks niin monet vanhat niitä harrastaa! Ku mitä vanahemmaks tullee, sitä enemmän pittää tietää. Ei siinä ennätä mittään dementioita sairastammaan, ku pittää kaikista kaikki tietää. Toisaalta, sitte taas nuorena ihmisenä oon ite oppinu kertomaan kaikki asiat vaan, enkä pihtailemmaan mittään. Kuitenki joku saa aina jostaki selville ne asiat, joita on yrittäny piilotella ja sitte kohta niistä liikkuu kymmenen eri versiota ympäri kyliä... Vähemmällä pääsee, ku paljastaa kaikki heti vaan, eikä kainostele. 

Nyt lähen kohta Angry Titsien reeneihin! (Se on punkbändi, johon kuuluu Mun ja Amandan lisäks vielä rakas siskoni Eeva, sitte rakkaista ystävistä Laura, Hipsu ja Minna).

Heippa ja terveyttä teille kaikille!