Oon menossa lehmää hinkkamaan. Se on niin kuriton enkä oo sitä aikoihin hoitanu. Enkä soittanu tai laulanu. Ku minä tarkotin tuolla ekalla lauseella lehmälaulua, mutta yks muu jo ehti ymmärtää väärin. Ja sain keksiä aika hurjan tarinan sittä lehmästä. Ennen, ku se tajus. Mitä elämäni hetkiä! Elluki oli remmissä mukana.

Ihan puhki on nyt Hyvä trio, Eeron kans koko viikonloppu ollaan töötätty ja pimputettu ja pruutattu ja läähätetty ja vingutettu ja möristy ja varmaan ihan kaikkia ääniä päästelty.

Mä oon jo aika terve. Olipa pikanen tauti ja pikkupikkunen. Tahtosin joskus vielä olla kunnolla kippee, että muistasin millasta se on. Ku en mä kyllä nytkää oikeesti ollu. Yhtenä yönä vaan oli ihan pikkusen kuumetta. Ekaa kertaa joulukuun 2006 jälkeen, jollon myöskin sairastin yhen illan pikkusen pikaflunssan. Sitä edelleisestä kerrasta on taas hurjasti aikaa.

Taian olla siis aika vastustamattoman vastustava sairauksien suhteen. Pienenäki aina pyysin kouluterkkarilta, jos se vois tehä mun sormenpäähän taas ampiaisenpiston (eli tarkastaa hemoglobiinin), ku mua ärsytti jo sillon, että kaikki muut sai syyä jotaki rautatapletteja ja mulle aina vaan sanottiin: "Hyvä, sä oot ihan sopiva ja jokapuolelta terve tyttö!" Mur sanon minä. Hammaslääkärissä taas sain juosta sitäki usseemmin ja sekös ärsytti. Niskaveto oli tuttujuttu monta vuotta.

Hepsankeikkaa huomenna pukkaa!!