Niin, nyt on viimenenki konsertti ohi. Hyvin meni, tunnelma oli melkonen ainakin meillä ja kyllä kai yleisössäki tykättiin, vaikka kovin vähänlaisesti oli kuulijakuntaa. Se oli semmonen Georg Ots koulun oppilaskonsertti, jossa esiinty klasareita ja poppareita pienkokoonpanoilla ja me soitettiin lopuks. Paikkana oli semmonen ihana vanhan kaupungin musiikkimaja, jossa oli mahtava akustiikkanen sali! Konsertin jälkeen paikallinen huolehtijamme, ihana Siim vei meiät vielä kaakaolle alakerran tunnelmalliseen kuppilaan. Pöytäkeskustelu johti jotenki kalliisiin soittimiin, joten pyöräytinpä muutaman halvemman siinä sitte kaakapilleistä. Pillioboe, joka on englanniks siis straw oboe käänty hetkessä stroboeks! Haahahaa. Ja Siim kysy, josko se vois soveltaa mun pillioboekikkailuja sen saksofoneihin ja klarinetteihin. Nyt vaan oottellaan uutisia miehestä, joka keikalla sahaa saksofoninsa palasiks...

Amanda ja Elina tuolla kovasti jo pakkailee, munki pitäs. Tuliaisiks on ostettu vaikka minkämoisia härpäkkeitä. Ja sitä suklaata. Saa nyt nähä kuka tuliaisia saa. Niin montaa ihmistä on ollu ikävä. Ja niin montaa tulee täältä lähtiessä ikävä. Mulla ainaki yhtä ihana-kihara-tukkaista setupoikaa, jonka keikoille pönähettiin sekä Tartossa, että Tallinassa. Eri bändien kylläki, nimittäin Tartossa oli sellanen setuopoikatrio, joka soitti ihanaa omasovitteista kansanmusaa, ja Tallinnassa sellanen kamurockibändi. En muista niitä nimiä nyt. Päähän jäi ainaki yks "Tsuhkai nuhkai" -laulu (molemmilta keikoilta), luultavasti ikiajoiks.

Nyt vaan lyhyesti ennää, Ellu ja Allu ilimotti, että syövät mut kohta, jos ei päästä kohta muuta suuhusa. Lähetään varmaan viettämään iltaa Skottilaisten vaihtarien ja yhen kivan Amerikkalaistytön kans, joka on samassa hostellissa meiän kans. Se tuli tonne meiän konserttiinki tännää (toisin, ku krapulaiset skotit, jotka meni kahtommaan rugbyä baariin!!). Me ei ymmärretä niitten puhheesta paljo mittään. Mut ihmeen sitkeesti ne aina sannoo saman lauseen kymmenen kertaa muuttamatta aksenttia ollenkaa. Sitte siinä yheksännen - yhennentoista kerran kohilla ylleensä tajuaa mistä ne puhhuu. Eilen opetettiin yhelle niistä suommeeki, katotaan kohta muistaako vielä.

Hassua myös on se, että tosiaanki palataan taas arkielämään, nauhottaessa en ainakaan minä käyny yhtää koulua, ja nyt sitte taitaaki olla kamala viikko eessä, kaikki tunnit oikein siirretty ens viikolle... Huhhuijjaa! Mutta oppilaitaki on jo niin ikävä (näen niistäki jo unta), etten raaski niitä jättää opettamatta.

Heippa nyt, tämä matkapäiväkirjat -osio sulkeutuu varmaan hetkeks, ku meillä ei oo mittään matkoja tieossa. Kovasti toivottaan, että päästäis tänne Virroon ainaski kesällä Viljandin kansanmusiikkijuhlille! Täytyypi laittaa heti demo menemään, ku Suomeen jalkauvuttaan.