Tänään on sinänsä legendaarinen päivä, että Ulla on sairaana. Ulla ei ole koskaan kipeä, ainakaan niin että olisi koulusta pois. Jos näette Keski-Pohjanmaan konservatorion seinässä rastin, se on piirretty siihen tämän päivän muistoksi.

Tietyllä tavalla poikkeustilassa me olemme eläneet noin muutenkin viime viikot. Sairastelu lienee oire puhki kulumisen olotilasta, josta itse kukin tässä yrittää palautua. Ensin oli intensiivinen äänitysviikko ja sitten intensiivinen Viron viikko. Hyviä viikkoja kummatkin; opettavaisia, raskaita, elämysrikkaita - hyviä.

Äänitysviikosta käteen jäi ainakin muiden käsiin sopiva levy! Saimme viimein varmistuksen, että lätty julkaistaan 17.5.2008 Pelimannit ry:n järjestämässä Sunti-Folkissa. Kokkolan Corner´siin siis kaikki tuolloin kuulemaan Mainion levymme sisältöä! Minulla tosin on vielä sen kanssa hieman tekemistä. Kunhan ääni palautuu ja äänittäjällä on aikaa, menen kiljumaan kovaa ja korkealta kotistudioon. Pikkusalin lamput kun vastasivat metallisella helinällään karjankutsuuni. Ihan mukavaa, mutta emme halunneet niitä levylle.

Ensi viikolla on Talvi-klubi, jonne osallistumme muiden kansanmusiikin ammattiopiskelijoista koostuvien yhtyeiden kanssa. Sitä odotellessa pidämme hetken taukoa omista kipaleistamme ja äänitämme Outin ja Kirsin opinnäytetyötä: CD-levyä, jolta aloitteleva nokkahuilunsoittaja voi kuunnella hienoja kipaleita sovitettuina ja yksittäin. He tekevät kansanmusiikin opetukseen sopivaa oppimateriaalipakettia aloittelevalle nokkahuilunsoittajalle, eli siis nuottikirjaa ja CD-levyä (Lisätietoja saa mm. osoitteesta: http://ontpaivakirja.wordpress.com/). Avustamme Outia huomenna Veljet armaat-kappaleessa. Kun sinä heilani tietäisit on jo muiden osalta purkissa, mutta minä äänittelen sitä jahka ääntä on muillekin jakaa.

Virosta käteen ja kassiin jäi kasa alkuperäisäänitteitä ja nuotteja, niin kansanmusiikin kuin jazzinkin alalta. Ehkä minäkin vielä joskus osaan laulaa skäbädädippudiidudiidu. Ennen kaikkea jäi muistoja kohtaamistamme ihanista ihmisistä niin Tartossa kuin Tallinnassakin. Ehkä kohtaamme vielä, toivottavasti. Salaa toivoo, ettei (kansanmusiikki)maailma yhtäkkiä muuttuisi liian suureksi.

Juuri nyt ei muuta. Odotan ensi viikkoa, jolloin alamme treenata myös uusia kappaleita. Tarinaa prinsessoista ja soittoa munniharpulla, ankaran surullisia jäähyväisiä ja kaikkea mitä villi mielikuvituksemme saakin aikaan.

Hyvää ystävänpäivää

toivoo Amanda