Käytin tännään jo ressiä aiheuttaneen benettonin sadan euron vaatelahjakortin. yhestä pikasesta pikkujoulukeikasta sen sain. Ja tammikuun loppuun piti käyttää pois. Ehti jo ahistaa, ku aikataulut on niin täynnä äänityksiä ja muuta, että piti oikein käyä benettonin ovesta kahtomassa aukioloajat ja miettiä kalenteria töllöttäen se rakonen, jossa siellä ennätän piipahtaa. No, nyt on sitte uuet farkut, neulepaita ja raitasukkikset.

Uusimaan joudun myös jonkun verran armaisaa Teppo Revon kanteleensoittoa käsittelevää musiikkianalyysin projektityötäni, sillä tänään kuulin opponoijaani ja opee. Molemmilla oli sanomista. Ja mulla itellä myös. Jotkut kohat jäi niin kesken ekalla palautuksella, että ihan hävetti sitä jo sillon palauttaa. Mutta nyt saapi jatkaa hommia vielä. Täytyy tekstin tarkennuksen lisäks mm. kuvata ommaa soittoo Teppo Repo-tyylillä siihen liitteeks. Ja kirjottaa nuotti puhtaaks finalella.

Mutta mikäs onkaan ihanampaa kuin se, että vaikka tykkäänki ihan kamalan paljo kaikista armahista Pormestarinkadun kämppiksistäni, niin tänä viikonloppuna ne kaikki on poissa!!!! Mulla on siis 120 ihanaa neliötä ja saan tehä ihan mitä vaan! Tätä tapahtuu niin harvoin, että juhlin joka kerta. Yksinolemisen riemua. On  niin kiva olla ihmisten ympäröimänä ylleensä, mutta sitte välillä vaan omistaa koko maailman, ihan itekseen!

Toinen asia mikä mua kotosalla oottaa vapauden lisäks onki sitte armoton tiskivuori.